En ole mitään

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Minä tahdon saada ääneni kuuluviin,

mutta vaikka kuinka paljon huutaisin,

kukaan ei koskaan kuule.

Sisältä olen aivan tulessa, liian tuskainen tunteakseni.

Minun tapauksessani kaikki on mahdollista,

tuli muuttui lopulta jääksi.

Minun sisälläni on tyhjiö,

sellainen tyhjiö jossa ei edes tuule.

Minä tapoin rakkauteni ja kuihdutin itseni.

Mutta nyt minuun sattuu vieläkin enemmän,

sisälläni elää vain tuskan varjo.

Liekit ovat sammuneet,

niin myös silmieni tuike.

Usein toivon ihmisten satuttavan minua,

että tuntisin edes jotain.

Usein yritän itse suututtaa itseni,

että tuntisin edes vihaa.

Usein kuvittelen tuntevani,

mutta en kuitenkaan...

Minä olen mitäänsanomaton ihminen.

Minä en ole mitään, en missään,

minua ei voi ymmärtää eikä oikeaa minua voi enää kuulla,

entistä kaunista minua.

Sitä joka tahtoi tehdä maailmasta paremman paikan,

mutta epäonnistui ja kadotti itsensä.

Tunteettomuus ei ole hyvää eikä pahaa.

Ihminen voi olla hyvä tai paha tai siltä väliltä.

Tunteettomuus on kaikkien vihollinen.

Tunteettomana paha ei voi enää vihata,

hyvä ei voi rakastaa ja siltä väliltä.

Missä olet, sammunut minä?

Tahdon löytää sinut,

en halua olla täällä tyhjiössä ikuisesti,

haluan saada minun sisäisen loistoni takaisin,

haluan taas tuntea eläväni.

En halua enää olla elävä kuollut.

Minun rakkain lohtuni olet sinä syömättömyys.

Ainoa asia josta tunnen jotain,

onnistumisen tai epäonnistumisen.

Minä kuuntelen sinua,

vaikka välillä harhailenkin.

Ilman tunteita minä haluan vain kadota,

kuihtua, haihtua pois.

Minua ei voi pelastaa, ei enää.

Minun sydämmeni on kuollut,

eikä uusia anneta.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämmösen pätkän kirjotin yöllä, en tiedä mistä tämmönen purkaus. :D Ajattelin laittaa tänne. ^^

Krooninen epäonni

Hellouta kaikille!

Yks päivä mä tossa siivoilin hirveenä tätä kämppää, lisäks heitin menee kaikki vanhat ja rispaantuneet meikkisiveltimet, lähes kaikki huulikiillot ja kynsilakat yms. Päätin, että ostan uudet. Laitoinkin tilauksen prettyyn, josta tilasin meikkivoide siveltimen ja häivytyssudin, joka oli tietysti minun epäonnekseni loppu. Tilasin myös joitakin rajauskyniä ja sellaista. ^^

Nukkuminen on menny päin vittuja, koska oon taas pilannu kaiken, yllätys yllätys. Tällä kertaa mulla meni välit ainakin kahteen mulle tosi tärkeeseen ihmiseen. Mä oikeestaan ymmärrän sitä toista, et miks se ei enää jaksanu mua, en mäkään kyllä jaksais jos olisin joku muu. Mut sen toisen kanssa oon kyllä tullu hyvin toimeen, eikä meil oo ikin ollu paljookaa riitoi, mitä nyt jotain pientä sanomista. Mä sit pyysin tältä anteeks asioista, mut en odota et saan mitään vastausta edes enkä ainakaan sitä et hän antais mulle anteeks.

Oma IRL elämä on viturallaan, enkä haluu edes miettiä koko paskaa. Ja se johtuu siitä, kun mä olen tämmönen huono ihminen. Mä olen sellanen ihminen, jota on koko elämän ajan vaaninut joku kummallinen krooninen epäonni. Tätä ei voi ymmärtää, jollei itse koe samaa. Mä olen epäonnistunut aivan kaikessa elämäni aikana. Ihmissuhdeasiat on mun yks pahimpii faileja ikinä ja se sie jo niin paljon mun elämänhalusta pois, kun mitkään suhteet ei vaan ikinä onnistu. Oli se sitten parisuhde tai ystävyyssuhde tai vaan ihan vaan tuttu niin aina asiat menee vituiksi. Pakko sen on johtuu musta itestäni, koska ei kaikki ihmiset aina mun ympärillä voi olla vääränlaisia. Yritän ettii kyl virheitä itestäni, mut en oikeesti enää keksi muutaku se, että koska oon jatkuvasti epäonnistunut kaikessa tän elämäni aikana, niin mulle on jäänyt sellainen negatiivinen asenne ja ajattelutapa ja sitten siitä johtuu ehkä, ettei ihmiset jaksa munlaista ihmistä ja otan kaiken todella raskaasti.

Ja koska epäonnistun aina ihmissuhteissa, niin epäonnistun myös muissakin asioissa. Jos esimerkiksi välini menisivät vituiksi koulussa jonkun kanssa, niin mä vaan lopetan koko homman. En halua enkä uskalla edes jäädä enää siihen tilanteeseen, vaan sieltä on pakko päästä pois, kun alkaa ahdistaa ihan liikaa. Siinä meni sitten minun koulunikin ja koulusta kun olisin saanut ammatin ja päässyt ehkä töihinkin, niin ei. Kaikki menetettiin tässä ja vaan siksi, koska ihmissuhde asiani menevät aina vituiksi ja ne varjostavat liikaa elämääni. Toivon todella usein, että mitään ihmissuhteita ei olisikaan. .____.

Tämän kaiken lisäksi tunnen itseni aina ihan vitun tyhmäksi. Tiedän olevani keskivertoa tyhmempi ihminen. Olen hidas ymmärtämään toisten ihmisten juttuja tai sitten en ymmärrä ollenkaan. Puheeni menee aina päin persettä, enkä osaa heittää läppää. Muut ihmiset ovat niin luontaisia näissä asioissa, mutta minä olen aina todella jäykkä kaikessa. Lisäksi mulle on myös aina huudettu siitä, että kuinka tyhmä lapsi mä olen. Sattumoisin olen myös erittäin kömpelö ihminen ja kaikki tuntuvat tippuvan käsistäni tai lentävän pöydältä. Niistäkin mulle on aina huudettu kurkku suorana.

Mutta joo tämmöstä angstii tällä kertaa. :I Ja kyllä, vituttaa itekkin lukee tämmöstä paskaa, koska en pidä tämmöisistä ihmisistä, joka itse olen. Tai itseänikin vituttaa angstiset ihmiset ja sellaiset juurikin, joilla on negatiivinen elämänasenne. Itse olen kaikkea sitä, mitä inhoan. :S