En ole mitään

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Minä tahdon saada ääneni kuuluviin,

mutta vaikka kuinka paljon huutaisin,

kukaan ei koskaan kuule.

Sisältä olen aivan tulessa, liian tuskainen tunteakseni.

Minun tapauksessani kaikki on mahdollista,

tuli muuttui lopulta jääksi.

Minun sisälläni on tyhjiö,

sellainen tyhjiö jossa ei edes tuule.

Minä tapoin rakkauteni ja kuihdutin itseni.

Mutta nyt minuun sattuu vieläkin enemmän,

sisälläni elää vain tuskan varjo.

Liekit ovat sammuneet,

niin myös silmieni tuike.

Usein toivon ihmisten satuttavan minua,

että tuntisin edes jotain.

Usein yritän itse suututtaa itseni,

että tuntisin edes vihaa.

Usein kuvittelen tuntevani,

mutta en kuitenkaan...

Minä olen mitäänsanomaton ihminen.

Minä en ole mitään, en missään,

minua ei voi ymmärtää eikä oikeaa minua voi enää kuulla,

entistä kaunista minua.

Sitä joka tahtoi tehdä maailmasta paremman paikan,

mutta epäonnistui ja kadotti itsensä.

Tunteettomuus ei ole hyvää eikä pahaa.

Ihminen voi olla hyvä tai paha tai siltä väliltä.

Tunteettomuus on kaikkien vihollinen.

Tunteettomana paha ei voi enää vihata,

hyvä ei voi rakastaa ja siltä väliltä.

Missä olet, sammunut minä?

Tahdon löytää sinut,

en halua olla täällä tyhjiössä ikuisesti,

haluan saada minun sisäisen loistoni takaisin,

haluan taas tuntea eläväni.

En halua enää olla elävä kuollut.

Minun rakkain lohtuni olet sinä syömättömyys.

Ainoa asia josta tunnen jotain,

onnistumisen tai epäonnistumisen.

Minä kuuntelen sinua,

vaikka välillä harhailenkin.

Ilman tunteita minä haluan vain kadota,

kuihtua, haihtua pois.

Minua ei voi pelastaa, ei enää.

Minun sydämmeni on kuollut,

eikä uusia anneta.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tämmösen pätkän kirjotin yöllä, en tiedä mistä tämmönen purkaus. :D Ajattelin laittaa tänne. ^^

Krooninen epäonni

Hellouta kaikille!

Yks päivä mä tossa siivoilin hirveenä tätä kämppää, lisäks heitin menee kaikki vanhat ja rispaantuneet meikkisiveltimet, lähes kaikki huulikiillot ja kynsilakat yms. Päätin, että ostan uudet. Laitoinkin tilauksen prettyyn, josta tilasin meikkivoide siveltimen ja häivytyssudin, joka oli tietysti minun epäonnekseni loppu. Tilasin myös joitakin rajauskyniä ja sellaista. ^^

Nukkuminen on menny päin vittuja, koska oon taas pilannu kaiken, yllätys yllätys. Tällä kertaa mulla meni välit ainakin kahteen mulle tosi tärkeeseen ihmiseen. Mä oikeestaan ymmärrän sitä toista, et miks se ei enää jaksanu mua, en mäkään kyllä jaksais jos olisin joku muu. Mut sen toisen kanssa oon kyllä tullu hyvin toimeen, eikä meil oo ikin ollu paljookaa riitoi, mitä nyt jotain pientä sanomista. Mä sit pyysin tältä anteeks asioista, mut en odota et saan mitään vastausta edes enkä ainakaan sitä et hän antais mulle anteeks.

Oma IRL elämä on viturallaan, enkä haluu edes miettiä koko paskaa. Ja se johtuu siitä, kun mä olen tämmönen huono ihminen. Mä olen sellanen ihminen, jota on koko elämän ajan vaaninut joku kummallinen krooninen epäonni. Tätä ei voi ymmärtää, jollei itse koe samaa. Mä olen epäonnistunut aivan kaikessa elämäni aikana. Ihmissuhdeasiat on mun yks pahimpii faileja ikinä ja se sie jo niin paljon mun elämänhalusta pois, kun mitkään suhteet ei vaan ikinä onnistu. Oli se sitten parisuhde tai ystävyyssuhde tai vaan ihan vaan tuttu niin aina asiat menee vituiksi. Pakko sen on johtuu musta itestäni, koska ei kaikki ihmiset aina mun ympärillä voi olla vääränlaisia. Yritän ettii kyl virheitä itestäni, mut en oikeesti enää keksi muutaku se, että koska oon jatkuvasti epäonnistunut kaikessa tän elämäni aikana, niin mulle on jäänyt sellainen negatiivinen asenne ja ajattelutapa ja sitten siitä johtuu ehkä, ettei ihmiset jaksa munlaista ihmistä ja otan kaiken todella raskaasti.

Ja koska epäonnistun aina ihmissuhteissa, niin epäonnistun myös muissakin asioissa. Jos esimerkiksi välini menisivät vituiksi koulussa jonkun kanssa, niin mä vaan lopetan koko homman. En halua enkä uskalla edes jäädä enää siihen tilanteeseen, vaan sieltä on pakko päästä pois, kun alkaa ahdistaa ihan liikaa. Siinä meni sitten minun koulunikin ja koulusta kun olisin saanut ammatin ja päässyt ehkä töihinkin, niin ei. Kaikki menetettiin tässä ja vaan siksi, koska ihmissuhde asiani menevät aina vituiksi ja ne varjostavat liikaa elämääni. Toivon todella usein, että mitään ihmissuhteita ei olisikaan. .____.

Tämän kaiken lisäksi tunnen itseni aina ihan vitun tyhmäksi. Tiedän olevani keskivertoa tyhmempi ihminen. Olen hidas ymmärtämään toisten ihmisten juttuja tai sitten en ymmärrä ollenkaan. Puheeni menee aina päin persettä, enkä osaa heittää läppää. Muut ihmiset ovat niin luontaisia näissä asioissa, mutta minä olen aina todella jäykkä kaikessa. Lisäksi mulle on myös aina huudettu siitä, että kuinka tyhmä lapsi mä olen. Sattumoisin olen myös erittäin kömpelö ihminen ja kaikki tuntuvat tippuvan käsistäni tai lentävän pöydältä. Niistäkin mulle on aina huudettu kurkku suorana.

Mutta joo tämmöstä angstii tällä kertaa. :I Ja kyllä, vituttaa itekkin lukee tämmöstä paskaa, koska en pidä tämmöisistä ihmisistä, joka itse olen. Tai itseänikin vituttaa angstiset ihmiset ja sellaiset juurikin, joilla on negatiivinen elämänasenne. Itse olen kaikkea sitä, mitä inhoan. :S

Sirkuksessa

Rupesin taas miettii, et miks kaikki menee aina vituiks. Vituttaa oma itteni ja se, et miks oon niin heikko ja miksen kestä enempää, ku jossai kohtaa mä säryn taas pieniks palasiks. Tuntuu et joka kerta mä tuun silti aina vahvemmaks, mut silti tähän yrittämiseenki kyllästyy ku on henkisesti niin väsyny. Ei oikeesti olis voimii muutaku ne jäljellä olevat pahat tunteet. Neki voi aina muuttaa voimavaraks, mut se raastaa ihmist enemmän ku voitte kuvitellakkaan. Jossain kohtaa tuntuu silt ku räjähtäis ku ei enää voi purkaa tunteitaa mihinkää tai kenellekkää, koska ajattelet et se tekee sust huonon ja heikon sen toisen silmissä. Kunpa ei olis mitään tunteit ollenkaa, eipä mul kyl oikeestaan ookkaa ku huonoi tunteit ja sit on läjä niitä feikattui tunteita, on suruu joka on tahallaan muutettu iloks ja vihaa joka näkyy vaan toisten ihmisten halveksuntana ja ittensä korottamisena, ja tostaki asiasta pystyy helposti tehä vaan läppää. Tunsit mitä vaan oikeesti sisälläs ni aina on pakko hymyillä, sun on pakko vaan jaksaa nauraa. Ja suuttuminen on sosiaalinen itsemurha. 

Täs kohtaa sä oot sellases ansassa, mis koko ajan tulee paskaa niskaan ja sun on otettava ne huumorilla. Ihan sama miltä susta oikeesti tuntuu, mut ulospäin ne paskat tunteet ei saa näkyä. Sä oot koko ajan ihmisten ja oman pääs luomassa sirkuksessa.

Jossain kohtaa suhun iskee oikeen kunnolla ja sä murrut sisältä ja sit sä et kestä enää yhtään painetta. Sit siitä ei oo mitenkään ulospääsyä. Se näkyy vaan pelkkänä vittuiluna ihmisille ja sit ihmiset olettaa tietty et sä oot ihan täys kusipää tyyppi, vaikka asia ei oliskaan niin vaan sulla on vaan niin paha olla ettet enää keksi muuta tapaa purkaa sitä, vaikka se onki viiminen keino, mut se on myös se keino mihin yleensä tartutaan ku on hätätilanne. On pakko saada purkaa edes jotenki jotai niist tunteista. Sit siit vittuilusta kehittyy tietysti riita, joka vaan kasvaa ja kasvaa ku pyörremyrsky. Ja lopulta sut on leimattu läpipaskaks, koska sä oot sen riidan alottaja ja oot voinu ehkä sanoo jotain tosi pahaaki. Lopuks mietit yksinäs et mitä vittua sä oot taas sanonu ja menny tekemään, et miten se pahaolo saa sut aina niin täysin valtaansa. Se tuntuu ihan siltä, ku sä et olis enää sä, vaan joku muu hallitsis sua täydellisesti.

Ja kaiken ton jälkeen siinä menee taas vähän aikaa (riippuu tilanteesta) ku sä kokoot ittes. Sit sä taas alotat ton saman sirkuksen. Sä nouset ja sä putoot yhtä nopeesti alas, sä oot pelkkä tähdenlento. Sä käytät liikaa voimii, koska pelkäät jääväs ulkopuoliseks, sit sä kulutat ne loppuun aika nopeesti. Sit ku sä tarvisit sitä voimaa jostain, ni sitä ei enää olekkaan ja sit sä taas putoot alas. 

Mut ku se, et sä pidät pystyssä sitä omaa sirkustas ni se auttaa sua pakenemaan. Sillon on vaan niin hyvä olla, vaikka oikeesti asiat on huonosti. Se on vaan illuusio ja sit ku totuus alkaaki valkenee ni tapahtuu hirvee romahdus ja masennus pahenee. 

Moi pitkästä aikaa... ♥

Viva Forever - S3RL feat Sara

Ihana biisi ♥

Nii tosiaan, mä en ookkaa kirjotellu tänne piiitkään aikaan, sori siitä. Tosin eipä mua kukaa oo paljoo kaipaillukkaa. Joo sori mun angstisuus nyt, mut mä oon ollu aika pahasti masentuneena nyt siit asti ku tulin Thaimaasta kotiin.

Thaimaasta tulon jälkeen en oo jaksanu siivota. Tiskit on siis pesemättä, samoin pyykit ja lattia on pölyssä ja kaikki tasot. Puhtaat vaatteet loppuu kohta. Samoin en oikee pahemmin oo jaksanu käydä edes suihkussakaan aina... Välil on tuntunu silt et ehkä mun pitäis mennä johonki osastol, mut sit aina tulee se sama muuri vastaan et tuntuu ettei mun ongelmat oo niin isoja et pääsisin sinne ja et monel muulla on pahempaa. Mulle iskee toi avun tarve sillon ku yhtäkkii tulee hirvee ahdistus tai sitte ku masennus on tosi paha. Se vaan et sit ku on tosi paha masennus ni en vaan pysty lähtee minnekkää. Sit ku lähen täältä ni oon jo piristyny, eikä kukaan sillon enää näe sitä et millasta mulla oikeesti on pahimpina hetkinä. Sillon tekis mieli tehä jotai itellee. Joskus jopa piristyn siitä ajatuksesta, et tappaisin itteni viel joskus, et pääsisin pois täältä ja se tuntuu hyvältä ei tarvis enää kärsii ja se antaa mulle turvallisemman olon. Ittensä tappaminen ajatuksena tuntuu vaan joskus niin oikeelta ja lämpimältäki jopa.

Ihmettelen sitä kyl syvästi et miten en oo koskenu viimisen kuukauden aikana mihinkään terävään, jolla olisin voinu vetää vaikka ranteet auki. En tiedä et mikä vittu mua on estäny tekemästä sitä, koska vahva ajatus ja halu tehä niin tulee aina vähän väliä.

Vaa'an mukaan mä oon laihtunu muutaman kilon, mut silti petyn itteeni aina ku syön. Luulin et oisin pystyny olee syömät täs muutaman päivän tai ainaki välttäny syömäst mitään kauheen lihottavaa ja rasvasta. Mut en tänäänkään pystyny siihen ja se tuntu paskalta ja mä oksensin et saisin ne pois, mut ei tullu paljoo mitää ulos ja nyt on tosi läski fiilis. Vaikka olenhan mä läski oikeestikki...

En jaksa enää angstii tähän lisää, joten kerronpa sitte et päivitin tänää mun Spotifyn premiumiin! Jee! c:
Niin ja Thaimaan matka meni hyvin, mut en vieläkään jaksa kirjottaa siitä... Mulla on kyllä kuviakin siitä, joita aattelin lisäillä sit samalla ku jaksan taas, jos jaksan.

Voi vittu siis suoraan sanottuna! Mä oon ihan oikeesti menettäny taas kontrollin kokonaa tähän mun syömiseen... Mä oon kontrolloinu tätä syömist jostai lokakuust saakka tähän päivään ihan hyvin ja nytte oon jonku viikon ahminu taas ihan liikaa.

Tänään oon syöny esimerkiks ison palan jätskii ja siihen kinuskikastiket, jauheliha ja makaroni sekotust, litran piimää, 2 energiajuomaa, ja just äske söin sellasen esipaistetun patongin mis oli välis oivariinii, salaatinlehtii, juustoo, kinkkuu, kurkkuu ja tomaattii. Kelatkaa vittu eikä mul oo ees nälkä, mul on vaa mielitekoi ja tylsyys vittu ku ei oo mitään tekemistä ikinä tääl himassa. :S

Ku ei sossu suostu lataa mun bussikorttii koska mä en käy kouluu eikä mul oo ees mitää säännöllisii psykkekäyntei, mut ajatteleeks ne vittu yhtää et tarviin sitä korttii kans kavereitten tapaamiseen, häh??!!! Kiitti vaan niille jos masennun uusiks ihan vaan siks koska läskiinnyn taas lisää koska syön mun vitun tylsyyteen KU EI OLE MUUTAKAAN TEKEMISTÄ!!! Mulla ei ihan oikeesti ole muuta tekemistä ku syöminen. :S
Ja joka päivä on samalaist, päiväst toiseen, mä istun himassa ja tuijotan tätä vitun ruutua eikä täs ruudussakaan tapahdu yhtään mitään kivaa tai edes vähän yllättävää ikinä.
Ja lenkille en uskalla lähtee koska mulla ei ole talvikenkiä!!!
Oon aatellu et pitäs varmaan hankkii lisää kavereitaki et olis jotai tekemist päivisinki... Mut mistäs ja miten hankit niitä? Ku en edes pääse bussilla liikkumaan kun ei yksinkertasesti oo varaa pistää joka vitun päivä niihin busseihin sitä 2,50e/suunta!
Ja jos ois päivisin enempi tekemistä niin sillon pystyisin myös vitusti paremmin kontrolloimaan tota mun syömistä, eikä mun välttist tarttis syödä ko kerran päivässä ja kevyesti tai sit ei ollenkaa!!! Ja sitähän mä haluanki ettei tarttis vittu enää ikinä syödä ja laihtuis vaan helvetisti ja sit joskus olis laiha ja vois ostaa ihanii vaatteit ja näyttäis niin kauniilta... Mut emmä vaan pysty siihen jos joudun istuu tääl himas joka päivä ja alkaa vituttaa tämmönen. :(

....

Huoh.. Mä oon tässä nyt pari pv syöny ihan liikaa siihen nähden mitä syön yleensä.. Mul on ihan karsee olo ja pelkään ihan sairaasti lihoomista. :S Vittu miksen pysty pitää näppejäni taas erossa ruuasta? Pitääks mun masentuu uudestaan et pystyn olee syömättä..........................

Thaimaa ja kakarat

Moi taas teille, jotka tätä luette. :)

Mulle kuuluu ihan hyvää tällä hetkellä ja odottelen tän kuun viimistä eli 28. päivää, ku me lähetää Thaimaaseen mun iskän kanssa. Lennetään täältä Phuketiin ja sit sieltä meil on lentokenttäkuljetus Khao Lak Ayara Villas -hotelliin. :) En jaksais millään odottaa!

Tilasin eilen Pretty.fi :stä sellasta Easy Sweet vartalosokerii 2 purkkia. Ja tietysti herkälle iholle, kun mulla on toi ROA -kuuri niin mun iho on kamalan hauras ja kuiva. Oikeestaan vähän hirvittää se Thaimaaseen meno, kun mun pitäis jo Suomenkin kesässä välttää sitä aurinkoa. Ei mitään muuta ku paljon varjossa sit vaan ja ihan hirveet määrät aurinkorasvaa Palan kyllä varmaan silti kaikesta huolimatta, joten varmaan kannattais ottaa matkaan mukaan jotain Aloe Vera -voidetta tms. Ehdottakaa jotain hyvää voidetta auringonpolttamiin ja hyönteisten puremiin jos te tiedätte. :)

Olen ajatellut, että jos tekisin jossain vaiheessa Roaccutan (Isotretinoin) postauksen, jossa kerron kyseisestä lääkkeestä ja omista kokemuksista siitä. 

Mutta joo, oli mulla sellastakin asiaa että mua rupes ihan oikeesti tympimään äsken ihan hirveenä, kun monikaan mun kaveri ei enää jotenkaa haluu puhuu mun kanssa. O.o Suurin osa on alottanu parisuhteen jne. MUTTA SILTI! Kyllä ne kaveritkin ja varsinkin ystävät on ihan yhtä tärkeitä ku se kumppani. Ja esim. mä todellakin TARVIIN jonkun kaverinkin jolle voin tarvittaessa puhuu kaikesta ja joka jaksais kuunnella mua ja myös arvostais niitä mun juttuja, arvostais esim. sitä että mä oon kauheen kiinnostunu kosmetiikasta ja tämmösistä. Tietenkään ei aina tarvii puhuu kosmetiikasta ja samaan tapaan mä arvostaisin sitä, mistä se toinen tykkää ja sittehän vois yhessä oppii pitämään molemmista asioista.
Mähän oon yleensäki hirveen yksinäinen nykyään, olin sillonkin kun olin parisuhteessa, koska mä kaipaan paljon enemmän ystävii mun rinnalle. Aina jos mun tekis mieli vaik viikonloppusin lähtee jonnekki baarii vaikka niin eihän mulla useinkaan oo ku vaan 1 ystävä jonka kans voisin mennä, mutta ei sekään aina pääse ja haluisin joskus isommankin porukan, josta myös mä tuntisin ihmisii. Olis kiva jos mun kaverit ja ystävät huomiois muaki enempi ja kutsuis mua vaikka johonkin ja ehkä muistais joitain mun merkkipäivii tai jotain, mut ei... Myönnän etten mäkään aina osaa olla maailman paras kamu mut kyl mä ainakin haluisin yrittää ja olla. Mä en vaan koskaa opikkaan olemaan jos en saa siihen ikinä tilaisuutta, koska mä en todellakaan oo niinku muut, mä oon ihan tynnyrissä kasvanu, oikeesti. Näitten takii mä aina myös pakenen joka vaikeeta tilannetta, koska mulla ei vaan ole riittävää tukiverkostoo, enkä mä jaksa seistä yksin siinä. Mä olen ihan oikeesti todella yksinäinen ihminen, vaikka oon luonteeltaniki jo ns. "yksinäinen susi" niin siltikin oon joissakin tilanteissa yllättävänkin sosiaalinen ja mäkin kaipaan usein hirveesti ihmisii ympärilleni. Mä kaipaan sellasta ystävää joka vaan tulis ja nostais mut täält helvetin kuopasta ylös. Parisuhde taas tässä tilanteessa mun mielestä kuoppaa mua lisää ja sen takii en nyt pysty siihen, koska tarviin enempi ystävyyttä. Mun sisällä on palava halu tehä kaikkee, mitä muutki tekee mut mulla vaan ei oo "resursseja" tehä niitä asioita. Ei ainakaan sillon ku itellä ois hirvee halu tehä tai lähtee jonnekki, se menee yleensä niin et sillon ku joku muu haluu lähtee jonnekki niin sit lähetää, mut jos mä haluun niin koskaan ei oo mitään tai ketään...

Asiasta kolmanteen eniten mua suoraansanottuna vituttaa se, että ihmisillä on hirvee kiire sitoutuu ja tehä niitä lapsia. Joo, sori mutta mä en vaan ymmärrä. Mun mielestä tän ikäsenä pitäis vielä nauttii elämästä ilman niitä, kun vielä VOI. Sitte tietysti valitetaan myöhemmin, kun aina muksu huutaa ja aina saa ravata sen kanssa lääkärissä ja joka paikassa ja kun nyt halutaanki päästä baariin ja bilettämään ja ties mitä. Sillon et enää voi! NYT on sen aika, eikä perheen perustamisen aika! Ottakaa ihmiset oikeesti ihan rauhassa teillä ei ole _mikään_ kiire.

Pitäis ajatella myös tietysti sitä lasta, meinaan mä en ainakaan taho että mun lapsi syntyy sellaseen perheeseen, missä esim. vaikka rahatilanne on ihan paska eikä muutenkaan oltais oltu hirveen kauaa yhessä. Mun mielestä ei ois yhtään kivaa kattoo sitte joskus ala-asteellakin, kun tyttö kadehtii muita ku ne saa kaikkee kivaa ja uutta ja sitte oma tyttö ei saa koska ei ole yksinkertaisesti varaa! Ja sen ikäsethän nyt on mitä on, eikä ihan ymmärrä viel kaikkee, joten siitäkin saattaa helposti joutuu koulukiusatuksi ja sitä kautta isompiin ongelmiin esim. lastenkoti. Ja enpähän nyt sano tietenkään, että kaikki lapset jotka on saatu nuorina joutuis tämmösii kärsimään, mut suuri osa varmasti. 

Yleensäki ärsyttää, ettei ihmiset arvosta nuoruutta kun vasta sillon ku se aika on jo ohi. Halutaan vaan olla sellasii ihme tätejä kaikki... -.- Mä en ihan oikeesti ymmärrä, koska mun mielestä nuoruus on aikaa joka kannattaa käyttää hyväkseen ja elää se täysillä, eikä haaveilla perheen perustamisesta, ainakaan just sillä hetkellä. Ku kaiken kerkee kyllä tekemään. :D

Ja ps. mähän en itse siis ole todellakaan mikään kauheen lapsiystävällinen ihminen. Enkä kyllä vihaakkaan lapsia, mutta en oikeen pidäkkään. Kuka helvetti tykkää sellasesta, että kakara huutaa korvan juuressa 24/7??? Kai se on sit eri jos on oma lapsi, mutta se selvii vasta sitten mulle kun mä todellakin oon siihen valmis kaikinpuolin. :)

Että tämmönen postaus tällä kertaa! :D

Laihdutus/päivä 1

Heips! Olen päättänyt asettää itselleni päivittäiset tavoiteet, jotta saisin pudotettua ne 10 kiloa.

Ekaksi yritän vähentää energiajuomien ja muiden lihottavien ja epäterveellisten juomien juontia. Normaalisti juon 3 tölkkiä energiajuomia päivässä.... Tänään olen juonut 2 ja pyrin pysymään siinä vähän aikaa, kunnes siirryn vain yhteen jne. Lopulta en ehkä tarvitse niitä enää yhtään. :)
Yritän tehdä myös päivittäin ainakin lyhyen lenkin näin alkuun ja haluaisin oppia syömään sellaisia ruokia missä on mahdollisimman vähän kaloreita, mutta mitkä menevät silti hyvin alas, koska en vain yksinkertaisesti pysty syömään mitään hirveän makuista ruokaa. Saa ehdottaa reseptejä yms.

En halua ikuisesti näyttää rumalta norsulta ja haluan että vaatteetkin näyttäisivät hyvältä päälläni eikä tarvitsisi aina yrittää peitellä kaikkea. :D
Olen tajunnut, että kukaan muu ei pysty tekemään tätä projektia minun puolestani vaan minun on itse otettava itseäni niskasta kiinni. :)
Mutta lähdenkin tästä nyt sinne lenkille, joten eipä tässä muuta. :)

I hate myself

Hirvee olo vaikka oon vaa'an mukaan laihtunu jotai 10 kiloo, no ehkä pikkasen alle mut kummiski. Se on tapahtunu täs 3kk aikana. Mut mä haluun laihtuu enemmän, haluun laihtuu viel ainaki 20 kiloo. Sitten mut ehkä hyväksyttäis... Ja mä oon lipsunu oon ruvennu syömään niitä mansikka buffettei. .____. Mutta kun ne on niiiin hyviä ja siitä en kyllä laihdu et syön jotai jätskii ja sit en syö ollenkaa mitään ruokaa päivässä. ;S En mä kyllä mitään ruokaa söis muutenkaan, siis kunnon ruokaa. Mä syön päivässä light fetaa tai light pepperonii niinku yleensä. Tänään oon juonu rasvatont piimää ja syöny yhen mansikka buffetin. ;s

Mulle saa myös suositella jotain vaihtoehtoja noihin fetaan ja pepperoniin, joskus tietty syön vaan kurkun ja joskus jotain kirsikkatomaatteja. Mun pitää taas kiristää tätä mun syömistä ja päätin et huomisesta lähtien en osta ainuttakaan mansikka buffettia ainakaan 2 kuukauteen.

Mulla on taas ihan kauheen läski olo koska en oo pysyny tarpeeks vähäises syömises täs muutamaan viikkoon. ;s