Tämä ex oli alkuun ihan muuta mikä hänestä sitten lopulta kuoriutui. Alkuun hän lähetteli kaikennäköisiä ihania tekstareita, kehui, lupasi kohdella kuin kukkaa kämmenellä yms. Hän oli juuri päässyt vankilasta ja olin niin naiivi, kun luulin että hän on ainoastaan joutunut sinne, koska puolusti perhettään tai jotakin tälläistä. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että hän sattui olemaan muutenkin erittäin väkivaltainen ihminen. Joka kerta, kun olimme jossain niin hän alkoi haastamaan riitaa jonkun kanssa tai sitten puhui jatkuvasti itsestään ja kuinka hän on "niin vahva" ja "voittaa kaikki muut". Väkivalta ja itsensä ihailu olivat ainoat hänen puheenaiheensa.
Hän oli myös erittäin mustasukkainen ja omistushaluinen ihminen. Minä en saanut lähteä kotoa mihinkään ilman häntä. Kaikki kaverini hän haukkui lyttyyn ja myös pikkuveljeni. 2014 joulukuussa, kun olimme olleet yhdessä muutaman kuukauden niin alkoi tämä hänen väkivaltansa. Tällöin hän meinasi kuristaa minut hengiltä ja jos poliisit eivät olisi juuri pimpottaneet ovikelloa (jolloin tämä ex hellitti kurkustani ja pääsin juoksemaan ovelle) niin en olisi nyt tässä. Minulta tuli jo vaahtoa suusta ja yskin hirveästi. Onneksi sitten poliisit veivät tämän exäni putkaan, mutta kumma kyllä siitä ei tehty mitään rikosilmoitusta tms. eivätkä nämä poliisit edes soittaneet minulle ambulanssia tai edes vaivautuneet kysymään, että pärjäänkö. No olen kuitenkin kiitollinen, siitä että sain pitää henkeni ja tuskin olisin kuitenkaan jaksanut käydä mitään juttua tuosta tapauksesta. Tämänkin jälkeen tämä narsisti ex sai minut puhuttua niin etten jätä häntä ja jatkoimme yhdessä oloa.
Tuollaisia tapauksia alkoi olla aina, kun tämä ex joi. Tai jollei ollut fyysistä väkivaltaa niin henkistä senkin edestä. Sain kuunnella kaikki mahdolliset huorittelut ja kuinka huono ihminen olinkaan hänen mielestään. Hän uhkasi myös välillä tappaa itsensä jos aloin puhumaan erosta.
Sitten tuli kesä ja me todellakin erosimme hetkeksi, kun minulla meni vähän paremmin. Tosin olin todella typerä, kun otin hänet takaisin noin kuukauden päästä. Minusta alkoi tuntua liian yksinäiseltä ja sorruin oikeasti ottamaan hänet takaisin, vaikka tiesin että hän ei tehnyt minulle ollenkaan hyvää vaan päinvastoin. Eromme aikana hän oli tehnyt taas todella pahan rikoksen, josta hän joutuu jossain vaiheessa tässä istumaankin. (Ja hyvä niin, että joutuu kiven sisään!)
Syksyllä hän löysi naapuristamme hyviä kavereita itsellensä. Nämä naapurit eivät muuta tehneetkään, kun joivat päivästä toiseen. Kaikki siis alkoholisteja. No tottakai minusta (kun en tykkää kauheasti juoda) tuli sitten näiden kaikkien silmätikku. Myöhemmin selvisi, että tämä exäni oli selittänyt minusta kaikennäköisiä valheita näille naapureille, mitkä eivät edes mitenkään pitäneet paikkaansa. Heille tuli tavaksi siis juoruta ja puhua kaikkea minusta seläntakana. Ja ex onnistui kääntämään kaikki minua vastaan lopulta, vaikk nämä ihmisetkin tiesivät etteivät ne jutut edes millään voineet pitää paikkaansa. Ex osasi manipuloida kaikki puolelleen ja hän sai aina itsensä näyttämään jotenkin siltä "uhrilta" ja minä olin se paha.
Täällä oli eräs toinen nainen, joka sitten ihastui tähän exääni, vaikka oli itse ollut avioliitossa noin 13 vuotta ja hänellä oli kaksi lastakin vieläpä. Exäni ihastui häneen myös. Tosin minulle tämä kaikki selvisi vasta myöhemmin, kun tein pitävän päätökseni jättää tämä mies. Tottakai se oli nyt helpompaa, koska tämä narsisti oli nyt löytänyt uuden "narsistisen lähteen" eikä minulla eli vanhalla uhrilla ollut enää niin väliä. Minuthan oli jo imetty loppuun muutenkin.
Toki eronkin jälkeen sain uhkailuviestejä varsinkin tältä narsisti exän uudelta naiselta. Ja tämä narsisti ex useissa viesteissään yritti käskyttää minua jollain tavalla ja uhkasi mm. viedä minun asunnostani tv :n, ps4 jne,
En ole katunut eropäätöstäni tippaakaan ja olen aivan varma, että paras päätökseni pitkään aikaan. Nyt minulla tosin on jäljellä tämän jälkeen todella romuttunut itseluottamus ja minäkuva. Myös läheiseni kärsivät tästä suhteesta tähän mieheen, koska saivat nähdä minun kärsivän niin paljon pahaa. Siitäkin syytän itseäni, koska omalla tyhmällä toiminnallani sekä päättämättömyydelläni asetin myös läheiseni surun partaalle ja katsomaan vierestä kaikkea.
Nyt yritän päivä kerrallaan nousta täältä pohjalta takaisin ylös. Ei ole helppoa, mutta kyllä tässä siltikin pärjätään jotenkin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti